Journey to China and back: Kadonneiden kanoottien metsästys!

Nyt on sitten enää 2 viikkoa kotiinpaluuseen :D Ohhhoh, onpa aika mennyt nopeesti! Edellisellä viikolla sain dokumentointia tehtyä jonkin verran ja testailin ohjelmaani android-puhelimessa. Onneksi kaikki on mennyt aikataulun mukaan, vaikka pieniä komplikaatioita on tullut silloin tällöin vastaan. Voin sanoa vaan että google tietää kaikkeen ratkaisun, kun vain kärsivällisyyttä riittää tiedon etsimiseen :)

Torstai-perjantaiyö oli erikoinen, sillä heräsin keskellä yötä ukkoseen! Oudointa olikin se että lämpötilat olivat olleet koko viikon vain 6-15 asteen välillä.

Perjantaina jälleen kerran suuntasimme Lauran kanssa shoppailemaan ja kyllähän sieltä matkaan tarttui taas monta kivaa vaatetta :) Kenkiä olen metsästänyt täällä jo kuukauden ajan, mutta minun kokoani 39(täällä 40) ei löydy naisille mistään! Enkä suostu enää ostamaan miestenpuolelta kenkiä, sillä yhdet miesten kengät olivat jo tarpeeksi. Lauantaina lähdimme etsimään tunnettua Suzhou Pearl- kauppaa, joka sijaitsi hyvin kaukana keskustasta. Menimme ensiksi bussinro. 1 Lauran hotellin luota juna-asemalle, jossa sitten etsimme epätoivoisesti bussia nro 84. Emme löytäneet sitä joten menimme kysymään info-pisteestä ohjeita. Näytimme kartasta kyseistä paikkaa ja osaava nainen kirjoitti meille paikat kiinaksi ja neuvoi meitä menemään bussiasemalle. Bussiasema sijaitsi noin 1km päässä juna-asemasta ja noin 2 tunnin etsimisen jälkeen löytyi asema ja bussi! Bussimatka asemalta helmikauppaan kesti noin tunnin ja vettäkin kerkesi alkaa satamaan. Osasimme hypätä oikealla pysäkillä pois, sillä tiesimme miltä kyseinen "liike" näyttää. Päätepysäkillä meitä odotti kaksi isoa rakennusta jossa myytiin helmiä&koruja. Kyllä siinä oli ihmetteleminen mistä sitä aloittaa ensimmäiseksi, mutta kiersimme molemmat paikat ja päätimme sitten mistä käymme korut ostamassa. Matkaan tarttui monenlaista ja väristä korua, joista suurinosa menee tuliaisiksi. :)

Kävimme lauantaina myös kiertämässä "eläinkauppa"-kadulla, mutta näky oli niin järkyttävä että meinas ihan itku tulla. Koirat/kanit/kissa/marsut/hamsterit/ankat/ jne.. olivat niin likaisia, pienissä häkeissä ja muutenkin sairaannäköisiä ettei tulisi mieleenkään ostaa sieltä eläintä. Kyllä se oli niin järkyttävä näky, että ihan tuli huono olo kun ei voi tehdä asialle mitään. Siellä oli myös yksi pieni mäyräkoira pienessä häkissään ja sai minut miettimään vaan omia koiriani joilla on asiat tosi hyvin Suomessa. Harmittaa katsoa vain vierestä miten eläimet kärsii ja etteivät nämä ihmiset välitä niiden hyvinvoinnista.

Sunnuntaina sitten heräsimme hyvin myöhään (9-10) ja lähdimme vain kävelemään "pikkukaduille", sieltä sitten suuntasimme isoon supermarkettiin ostamaan ruokaa. Supermarketissa huomasin ekaa kertaa että ahaa täällä näyttäisi olevan hieman isompia nuo naisten kengät kuin yleensä, joten laukkasin kohti kenkähyllyjä! Sieltä bongasin yhdet hyvännäköiset kävelykengät ja aloin selittämään myyjälle(nuori poika) että haluan isomman koon. Poika katsoi hetken jalkojani ja paineli sitten takahuoneeseen. Hetken kuluttua hän tuli uusien kenkien kanssa, jotka olivat juuri oikeankokoiset :D Ajattelin että wippiii, viimein minun kanoottini löytyivät ja ne sopii sekä on hyvännäköiset! Eikä ollut edes kalliit kengät vaan 79 yuania eli 9,80e. No uusien kenkien kanssa marssin kaupasta ulos hyvin tyytyväisenä ja suuntasin siitä sitten kohti kotia.

Kotona ajattelin käydä kysymässä paljonko hiustenvärjäys maksaa, sillä haluaisin liukuvärjäyksen( tummat päältä ja vaaleat latvat) hiuksiini. Eipä tietysti kampaamossa osaa kukaan englantia ja mieskampaaja istuttaa minut vaan tuoliin ja kun näytän hänelle minun puhelimessa olevaa kuvaa (jossa naisella on olkapäille olevat liukuvärjätyt hiukset) niin hän kuvitteli aluksi että haluan vaalentaa hiukseni kokonaan! Minä yritän heristää päätäni ja hokea no no (kiinaksi myös bu bu ), joka hieman auttoi asiaan. Seuraavaksi näytin kuvasta hiuksien tummaa kohtaa ja sitten näytin omien hiuksieni yläosaa, sen jälkeen kuvan vaaleita hiuksia ja latvojani. Sitten alkoi viimein mies tajuamaan mitä halusin ja meni uudestaan sekoittelemaan värejä kuppiin. Siinä välissä onneksi tuli kiinalainen opiskelijatyttö, joka puhui hieman englantia niin pyysin häntä vielä varmistamaan että mies tietää mitä tekee. Tyttö varmisti että mies on tajunnut mitä halusin ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Ensiksi mies värjäsi hiukseni tummaksi, sen jälkeen hän teki latvoihin värinpoiston. Luulin että selviäisin helpolla kyseisestä kokemuksesta, mutta eikös siellä kampaamossa vierähtänyt 2,5 tuntia ennnekuin pääsin pois. Hiustenvärjäys lyhyiin hiuksiin maksoi noi 188 yuania eli 23e.

Iloisena uudesta tukastani ja kengistä pääsin onnellisena nukkumaan/ heräämään uuteen päivään.

Tänään olen ollut siis Kiinassa tasan 1 kk ja enää 2 viikkoa jäljellä täällä. Hieman harmittaa, mutta toisaalta on jo ikävä elämääni Suomessa(sekä suomalaista ruokaa) :D Aika on mennyt todella nopeasti ja on tämä kokemuksena ollut henkisesti kasvattava ja ainutlaatuinen etten vaihtaisi tätä mihinkään! Nyt yritän tänä viikonloppuna nähdä mahdollisimman monta paikkaa Suzhoussa, sillä tämä on viimeinen viikonloppuni täällä. Ensi viikolla meillä on vapaata koulusta 4-5.4, joten suuntaamme jo aiemmin Shanghaihin, josta sitten lennän ma 8.4 takaisin Suomeen :). Päivittelen tätä blogia sitten kun taas kerkiän (voi olla että menee ensi viikkoon), mutta siihen asti siis Zai jian!